Ariel P. Uro

Asuinpaikkakunta /
Paikkakunnalta /
Syntmävuosi /

“Best Regards,” on näyttely, joka syntyi tarpeesta käsitellä ja ymmärtää tällä hetkellä Suomessa vallitsevaa tilaa, jossa avoin rasismi, katuja partioivat fasistijoukot sekä arjessa alati läsnä oleva vihapuhe ovat yleisesti hyväksyttyjä vallassa olevien tahojen puolesta. Näyttely luo vastarintaa suomalaista äärioikeistoa, poliittista ilmapiiriä sekä syrjintää kohtaan. Toisaalta näyttely on myös tapa kanavoida esille ihmisen kokemaa voimattomuuden ja ahdistuksen tunnetta näiden asioiden edessä.

“But as long as there are others held captive, do not consider yourself free” (Embrace: Do Not Consider Yourself Free, 1986). Etuoikeutetun aseman mahdollistama hiljaisuus ei ole oikeus. Olemme olemassa vain suhteessa muihin ihmisiin, joten kaikki väkivalta ihmistä kohtaan on hyökkäys meitä itseämme kohtaan ja jos hyväksymme sen, menetämme jotain itsestämme pysyvästi. On helppoa tuudittautua ajatukseen siitä, että historian kauheudet ristiretkistä orjuuteen ovat takanamme päin. Silti ajassa, jossa nyt elämme on läsnä näitä samoja elementtejä.

En usko asioiden jakamiseen mustavalkoisesti enkä oleta, että ajan saatossa olisi odotettavissa jotain lopullista hyvän voittoa pahasta. Silti koen tärkeäksi vastustaa asioita, jotka koen tuhoavan ihmisyyttä ja siinä lieneekin tavoiteltava päämäärä: olla alistumatta hiljaisuuteen ja välinpitämättömyyteen.

Ariel P. Uro

Ariel P. Uro on taiteilija, jonka työt ovat poliittisia ja kantaaottavia. Työskentelymetodit vaihtelevat, usein kuitenkin keskittyen digitaaliseen ilmaisuun. “Best Regards,” -teos käsittelee maahanmuuttovastaisuutta, suomalaista poliittista ilmapiiriä ja turhautumista kun taas “Ääripää” -installaatio tutkii suomalaisen äärioikeiston retoriikkaa. “Best Regards,” -näyttelyyn Uro on myös kuratoinut kuusi muuta videoteosta, jotka kaikki tarkastelevat nyky-yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä eri lähtökohdista.

Armi Teva, “Tappajakäärme” (2015)
Armi Teva työskentelee monipuolisesti kuvan kanssa – tekniikat varioivat kuvanveistosta videotaiteeseen. Usein lähtökohtana töille on tutkia kuvien kykyä luoda oma kielensä ja tarinansa. “Tappajakäärme” on osanotto suomalaiseen pakolaiskeskusteluun, jossa median käytös ja kansalaiskeskustelun sävy saa toisinaan karmivia piirteitä.

Kimmo Modig & Tuomas A. Laitinen, “Landlording, osat 1-3” (2015)
Kimmo Modig on monialainen taiteilija, jonka teoksissa usein teksti ja puhe ovat pääosassa.  Tuomas A. Laitisen taideteokset tutkivat yhteyksiä ja jännitteitä niin henkilökohtaisen ja julkisen kuin runollisen ja poliittisen välillä. “Landlording” on Kimescoon, nuoreen kiinteistömoguliin pohjustuva sarja, jossa Kimesco jakaa näkemyksiään julkiseen rahoitukseen ja muihin perustajaurakointiin liittyviin asioihin.

Man Yau & Johannes Ekholm, “Culture as commons?” (2015)
Man Yaun teokset käsittelevät usein populaarikulttuurin piirteitä yhdistellen kuvanveistoa ja digitaalista mediataidetta. Johannes Ekholm on kirjailija, näytelmäkirjailija ja graafinen suunnittelija, jonka teokset käsittelevät usein ”uusliberalistista subjektiutta” ja kriiseilyä. Videoteoksessa ”Culture as commons?” kaksi nuorta suunnittelijaa tutkivat kansallisen digitaalisen kirjaston Finnan toimeksiannon kautta kenelle yhteiset resurssit, commonsit, kuuluvat? Kuka niitä hallinnoi?

Anni Puolakka & Tommi Vasko, “Suomen leijona” (2015)
Anni Puolakka on taiteilija, jonka esityksissä, videoissa ja installaatioissa tilannekohtainen ja omaelämäkerrallinen materiaali sulautuu fiktioon. Tommi Vasko on graafinen muotoilija ja ”tutkija”, jonka työt käsittelevät lähitulevaisuuden visuaalisia ilmiöitä ja potentiaalisia poliittisia näkökulmia. “Suomen leijona” käsittelee nationalismia ja kansakunnan symbolia, Suomen leijonaa, kollektiivisen performanssin ja henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Videossa leijonan erilaiset ilmentymät seikkailevat niin Big Brotherista taidekoulun studioon kuin Googlen kuvahausta lähiön ostoskeskukseen.

www.bestregardscomma.com

(nettisivut julkistetaan 26.1.2016)