Sanna Korteniemi

Asuinpaikkakunta / Rovaniemi
Paikkakunnalta / Kuusamo
Syntmävuosi / 1986

LÄMPIMÄSTI / VIILEÄSTI

”Moitteettomasti muotoiltu taideteos ei ole enää eikä vielä ajanmukainen.
Mitä on muoto? Ahtain rako, jonka kautta meidän on päästettävä pakoon koko valtavuutemme.
– Imre Kertész: Kaleeripäiväkirja s. 79

 

Ymmärtääkseni mitä taide on, minun purettava kaikki, mikä on valmista, ja yritettävä koota rakennus itse uudelleen. Miksi näin vaikeasti? Kerron anekdootin yläasteen matematiikan tunneilta. Tapahtui toistuvasti seuraavaa: kun opettaja esitteli uuden matemaattisen kaavan, en ensimmäiseen puoleen tuntiin ymmärtänyt mitään. Tarkoitan kirjaimellisesti, en yhtään mitään. Yhtä hyvin olisin voinut tuijottaa tyhjää taulua tai kuunnella jotain täysin tuntematonta kieltä. Ihmettelin, puuttuuko aivoistani jokin osa, jota tarvittaisiin matemaattisten kaavojen käsittelyyn. Joka kerta sama epätoivoinen tunne, ja joka kerta hämmästys: noin puolivälissä oppituntia minä yhtäkkiä ymmärsin. Jätin opettajan puhumaan mitä puhui ja selitin itselleni, mistä kaavan taustalla olevassa matemaattisessa ongelmassa oli kysymys. Kokeista sain täysiä pisteitä, tosin huomautuksen kera: ”vastaus on oikein, mutta en ymmärrä, miten olet päätynyt siihen”. Olin kyllä kirjoittanut välivaiheetkin, mutta en ollut käyttänyt oikeita kaavoja, koska en muistanut niitä. Olin kuitenkin ymmärtänyt millaisesta ongelmasta kulloinkin oli kyse, ja onnistuin joka kerta keksimään oman keinoni päätyä oikeaan ratkaisuun. Olin ehkä kympin oppilas ainakin hetken, mutta en taatusti mikään unelmaoppilas.

Luulenpa, etten ole ollut unelmaoppilas taiteenkaan äärellä. Koska en ymmärrä näkemääni, on minun aloitettava alusta. Minun on otettava riski, etten kykenekään pystyttämään purkamani rakennelman tilalle mitään näytettäväksi kelpaavaa. Tämä on sinulle, joka epäilit minun haukanneen sittenkin vähän liikaa taiteeni rakennusaineiksi: tiedän kyllä, olen pohtinut itse ihan samaa, mutta minulla ei ole vaihtoehtoja. En ole kuitenkaan valinnut näin siksi, että ajattelisin minulla olevan kylliksi viisautta ja ymmärrystä, vaan siksi ettei minulla ole. Tässäkin Kertész lohduttaa minua (Kaleeripäiväkirja s. 18):

Ihminen ei ehkä ryhdy kirjailijaksi lahjakkuuttaan, vaan siksi, että hän ei hyväksy kieltä eikä valmiita käsitteitä. Aluksi, luulisin, kirjailija on yksinkertaisesti vain tyhmä, tyhmempi kuin kaikki muut, jotka ymmärtävät oitis kaiken.
Sitten hän alkaa kirjoittaa —

Taiteessa ei ole kyse ideoista. Kaikki ajatukset ovat jo olemassa, googlaa vaikka. Voidaan toki kysyä sellaisia korkealle kurottavia kysymyksiä kuin mitä tai miksi, mutta ainoa elämälle ja taiteelle välttämätön kysymys on praktinen miten. Tarvitaan siis keinoja. Tiedätkö, mikä keino on? Keino on vanhaa Lapin suomea ja tarkoittaa tietä. Se tulee pohjoissaamesta: geaidnu, tie. Yksi keino voisi olla, ettei kysytäkään mitä on taide, vaan kysytään sen sijaan vaikkapa: mitä on muoto? Yllättävän hyvä kysymys! Taidanpa palata tähän kysymykseen kotisivuillani.

Näyttelyn teokset ovat syntyneet tällaisten pohdintojen sivutuotteena. Teosten äärellä lienee turha kuitenkaan kysyä, miten nämä ajatukset ilmenevät käsillä olevissa teoksissa. Taide ja analysointi ovat erillisiä tekoja. Kun kirjoitan analyysiä taiteen tekemiseni taustoista, niin kirjoitan analyysiä. Voin kirjoittaa teoksen ympäriltä, mutta en teosta itseään. Kun valitsen aiheekseni erään erityisen kauniin pahvilaatikon, niin ajattelen vain sitä pahvilaatikkoa. Ajattele sinäkin!

 

Interview with Sanna Korteniemi in English